Lyon 14-18.10.2019

Lensin Ranskan Lyoniin Erasmus+ -koulutukseen ja saavuin maanantaina 14.10.2019 tasan klo 8 Lyon Bleu International -kielikoulun aulaan.

Olin valinnut koulutuksen Le français pour les professeurs de français, mutta aloitimme kaikki koulun uudet opiskelijat samaan aikaan samassa paikassa. Olin ainoa valitsemani kurssin osallistuja, joten oli hienoa päästä tutustumaan myös muiden kurssien opiskelijoihin. Myös sellaisiin aloittelijoihin, joiden taitotaso on esimerkiksi A1 tai täysin aloittelija. Käytinkin tilaisuuden hyväksi ja tutustuin englantia äidinkielenään puhuviin opiskelijoihin – tottakai :) Vaikka olin ainoa ranskan kielen opettajien kurssilla, pääsin aamupäivisin C1 -tason kielitaitotunneille. Meitä oli näillä tunneilla 7 henkilöä. Oli mahtavaa opiskella pienryhmässä. Näillä tunneilla tutustuin kollegoihin Saksasta. Kurssilla meitä oli myös Kolumbiasta ja Brasiliasta. Aamupäivisin paransimme siis kielioppia, sanastoa ja muita kieleen liittyviä taitoja. Opettajamme oli erinomainen! Nathalie huomioi meidät kaikki erilaisine kulttuuritaustoinemme ja ohjasi eteenpäin jämäkästi, mutta rennosti. Ilmapiiri oli tunneilla rento ja mukava. Oli helppo puhua ja osallistua keskusteluihin. Ja tietenkin kielitaitoni parani kohisten ja kävimme läpi sellaisia kielioppiasioita, joita en ole harjoitellut vuosiin. Nautin näistä tunneista erittäin paljon! Se, mikä tuli yllätyksenä ja ihmetytti, olivat materiaalit – ne olivat jokaisella tunneilla monisteita. Emme käyttäneet mitään digitaalisia materiaaleja. Tähän olin hieman pettynyt.

Lounastunti oli ruhtinaallisesti 2 tunnin pituinen. Sen aikana kävin aurinkoisina päivinä läheisessä puistossa lounaalla. Puistossa on myös kaikille ilmainen eläintarha – mikäs sen parempaa tekemistä lounastauolle!

Iltapäivisin ohjelmassani olivat pedagogiset työpajat. Koska olin ainoa osallistuja, sain yksityistunteja. Tämä oli luksus, johon en ollut varautunut! Heti ensimmäisessä työpajassa keskustelu kääntyi nopeasti autenttisista materiaaleista Ranskan sosio-ekonomisiin haasteisiin sekä eroihin Ranskan ja Suomen koulutusjärjestelmissä. Tällaiset keskustelut ovat valtavan tärkeitä niin kielitaidon kuin pedagogiikan kehittymisessä. Sain näistä todella paljon tietoa yhteiskunnasta ja ideoita kursseille. Opettajat kaikissa työpajoissa olivat joustavia, mutta myös rautaisia ammattilaisia. Valitsin työpajoiksi autenttiset materiaalit, suullinen ilmaisu sekä kulttuuri.

Kaikkiaan kurssi oli siis hyödyllinen. Ehkä kuitenkin enemmän ranskan opiskelijan näkökulmasta kuin opettajan näkökulmasta. Sain tutustua koulun käyttämiin materiaaleihin ja oli melkoinen pettymys huomata, että he käyttävät melko vanhoja kirjoja ja monisteita materiaaleina. Toki ne toimivat eli sinänsä ei niissä mitään vikaa ole. Mutta olin odottanut jotain digitaalisempaa. Kurssiini kuului myös yksi tunti tarkkailua ja tällä tunnilla näin Kahootin ja Swayn käytössä. Pääsin onneksi keskustelemaan Lyon Bleu Internationalin pedagogisen asiantuntijan kanssa ja hän sanoi koulun olevan menossa kohti digitaalisia materiaaleja. Mutta prosessi on hidas eivätkä he ole varsinaisesti vauhdittaneetkaan asiaa. Hän myös pahoitteli kovasti, koska tiesi että Suomi on tässä edelläkävijä. Kuinka imartelevaa :)

Kurssiin kuului myös tutustuminen Lyoniin! Mikä upea kaupunki! Heti maanantaina pääsimme Janinen johdolla kävelykierrokselle. Janine on entinen opettaja, joka eläkkeellään huolehtii meistä opiskelijoista oppaan roolissa. Huominen on vielä jäljellä. Viimeiset tunnit ja vielä nautiskelua kauniista kaupungista.

Hanna Uittamo-Häyrinen

OPS-prosesseista oppimassa 28.5. – 8.6.2019

Matkan ensimmäinen osa: Kroatian opetusministeriö

Useiden vuosien OPS-hankkeiden koordinoinnin jälkeen alkaa meillä (Iida-Marialla ja Akilla) olla Suomen opsit ja niihin liittyvät prosessit aika lailla hallussa. Paljon kehitettävää näihin liittyen kun kuitenkin löytyy myös täältä meidän koto-Suomessa, päätimme lähteä tutustumaan Kroatiassa parhaillaan käynnissä olevaan innovatiiviseen ops-prosessiin.

Matkamme ensimmäinen kohde oli Zagreb, jossa olimme Kroatian opetusministeriön vieraina. Saimme hosteiltamme yksityiskohtaisen opastuksen maan ops-prosessin taustoihin, toimintatapoihin, nykytilanteeseen sekä katsauksen prosessin tuleviin askeliin. Samalla pääsimme toki käymään kiinnostavia keskusteluja ja vaihtamaan ajatuksia koulutuksen kehittämisen teemoista myös laajemmin.

Croatian Ministry of Science and Education. Iida-Marian ja Akin seurana kuvassa opetussuunnitelmaprosessin johtaja Lidija Kralj (Assistant Minister, Directorate for Support and Improvement of Education System) ja pilottikouluohjelman johtaja Helena Valečić (Advisor in the cabinet of Croatian Ministry)

 


Matkan toinen osa: pilottikouluvierailut

Kroatian ops-prosessin ehkäpä mielenkiintoisin yksittäinen piirre on pilottikoulujen hyödyntäminen. Ennen opetussuunnitelman vahvistamista, testaa sen toimivuutta yhteensä 74 pilottikoulua ympäri maan. Niinpä pakkasimme laukkumme ja suuntasimme seuraavaksi vierailemaan muutamassa näistä.

Ensimmäiset pilottikouluvierailumme kohdistuivat Zagorje Countyn alueelle, noin tunnin matkan päähän Zagrebista. Vierailimme niin suuremmassa yhtenäiskoulussa kuin pienen pienessä alle 20 oppilaan alakoulussa. Meidät otettiin vastaan avosylin – keskustelun lomassa muun muassa söimme lounasta rehtorin kansliassa (koulun kokkina toimi rehtorin vaimo), nautimme oppilaiden valmistelemista musiikkiesityksistä, tutustuimme monenlaisiin kiinnostaviin oppimistiloihin (mm. peliluokkiin) ja osallistuimme oppilaiden tekemään kouluradion haastatteluun.

Kolmas kouluvierailu suuntautui Rovinjin kaupunkiin, jossa tutustuimme High school Zvane Črnje Rovinjin kokemuksiin. Rehtori Ingrid Saun johdolla pääsimme käymään keskustelua sekä opettajien että opiskelijaryhmien kanssa. Opiskelijat yllättivät meidät positiivisesti huikealla kielitaidollaan ja aktiivisuudellaan!

Neljännen pilottikouluvierailun teimme Pulan kaupungin koulu Osnovna škola Verudaan. Rehtori Anita Mokorić Brščićin johdolla kävimme läpi opettajakunnan edustajien näkemyksiä opetussuunnitelmasta ja pilottikoulutoiminnasta.

Vierailu Kroatiaan muistutti meitä jälleen siitä, että vaikka Suomessa tehdään monin tavoin huikeaa työtä opetussuunnitelmien ja koulun kehittämisen saralla, niin tehdään monessa muussakin paikassa.  Monia samoja kysymyksiä ratkotaan eri maissa eri tavoin, samaan aikaan monissa maissa kokeillaan toimintatapoja, jotka ovat omassa kontekstissamme vielä uusia. Palasimme reissusta intoa puhkuen ja ajatukset raikastuneina!

Iida-Maria Peltomaa & Aki Luostarinen

 

 

 

Kieltä, kulttuuria ja historiaa Belfastissa

Englannin opettajan tie vei tällä kertaa kurssille Pohjois-Irlantiin, Belfastiin. InterEducationin järjestämä kurssi oli nimeltään Creative Activities and Motivating Materials – Focus on Ireland. Tavoitteenani oli aktivoida kielitaitoani ja saada materiaaleja, aktiviteetteja, ideoita ja uutta intoa opetukseen. Mielenkiintoisia kursseja löytyi useampiakin, joten sijainti oli tällä kertaa painava valintakriteeri. En ollut aikaisemmin käynyt Pohjois-Irlannissa ja maan kulttuuri, historia ja poliittinen tilanne vaativat tarkempaa tutustumista. Kurssin jälkeen voin sanoa valinnan osuneen nappiin!

Kurssin ensimmäinen päivä oli sunnuntai ja vaihtoehtoina oli itsenäinen tutkimustyö tai bussimatka pitkin Antrimin rannikkoa Giant’s Causewaylle. Valitsin jälkimmäisen ja retkipäivä olikin huikea. Irlantilaiset ovat monitaitoisia, joten muista maista poiketen bussikuskimme Patrick toimi myös oppaana. Hänellä oli sana hallussa eli the gift of the gab ja hän kertoi pitkin matkaa mielenkiintoisia tarinoita ja taustatietoja. Jo matkalla näimme paljon kiinnostavia kohteita ja teimme muutaman pysähdyksen, Garrick-A-Reden riippusilta aiheutti sydämentykytyksiä.

Garrick-A-Reden riippusilta

Päivän pääkohde Giant’s Causeway vasta vaikutuksen tekikin. Jotkut sanovat, että basalttikivipylväät ovat seurausta tulivuoren purkauksesta ja lämpötilavaihteluista, mutta uskottavammalta tarinalta kuulostaa se, että kyseessä on jättiläisten rakennelma. Irlantilainen jättiläinen halusi päästä mittelemään voimiaan skottijättiläisen kanssa ja sitä vartenhan piti rakentaa pengertie (=causeway).

Giant’s Causeway

Maanantaina meitä kurssilaisia kokoontui Union Theological Collegeen 19, minä ainoana suomalaisena. Ensimmäisten päivien ohjelmassa oli vierailu kaupungintalolle (City Hall) ja parlamenttirakennus Stormontiin sekä luentoja Irlannin kulttuurista, historiasta, levottomuuksista (the Troubles) ja rauhanprosessista.

Loppuviikon päivät täyttyivät Workshop on Teaching English as a Foreign Language -osuudesta. Opettaja Jenny Watters oli kokenut englannin opettaja ja teimme harjoituksia opiskelijan roolissa ja keskustelimme niiden käyttökelpoisuudesta omassa työssämme. Digiaika ei työpajassa juuri näkynyt.

Yksi viikon kohokohdista oli opintoretki Derryn kaupunkiin. Parin tunnin junamatkalla saimme ihailla upeita maisemia ja perillä meitä odotti nykyään idyllinen pikkukaupunki. Derry on paikka, missä The Troubles leimahti liekkeihin. Vuoden 1969 Bogsiden taistelu ja Bloody Sunday 30.1.1972 ovat monelle suomalaiselle historiankirjoista tuttuja tapahtumia. Tällä matkalla pääsin kuulemaan niistä ihmisiltä, jotka olivat olleet niissä mukana. Rauhansopimuksen (Good Friday Agreement) allekirjoittamisesta on aikaa vain 21 vuotta, joten suurella osalla väestöstä on omakohtaista kokemusta väkivaltaisuuksista.

Pohjois-Irlannin kahtiajakoisuus ei esim. Belfastin keskustassa juuri näkynyt. Asuinalueilla eron huomasi selvemmin, protestanttialueilla liehuivat brittiliput ja myös muraalit kertoivat omaa tarinaansa. Protestanttien ja katolisten asuinalueiden välillä oleva peace wall oli pysäyttävä näky. Kahtiajako on arkipäivää ja väkivaltaisuuksien arvet näkyvät edelleen.

Itse kurssin anti oli korkeintaan kohtuullinen ja järjestelyiden osalta toiminta oli välillä kaoottista. InterEducation järjestää kursseja monilla paikkakunnilla ja itse aiemmin heidän kurssilleen Cardiffissa osallistuneena olin yllättynyt järjestelyiden heikosta tasosta. Paljon ilmeisesti riippuu paikallisen organisaattorin kyvyistä.

Oman kurssiviikkoni pelasti paikallisessa perheessä asuminen. Patricia, Liam ja Sorcha olivat vieraanvaraisia ja tunsin oloni todella kotoisaksi heidän 1930-luvulla rakennetussa talossaan. He ottivat minut osaksi arkeaan. Perhepäivälliset, reissut ruokaostoksille, pubikäynnit ym. ja ennenkaikkea pitkät keskustelut päivällispöydässä olivat antoisia. Kielitaitoni vetristyi ja sain kuulla tarinoita niin tämän päivän Belfastista kuin 1960- ja 1970-lukujen Derrystä, josta perheen isä oli kotoisin. Reilun viikon aikana opin jo melkein ymmärtämään Derryn murretta. :)

Viikon saldo jäi ehdottomasti plussan puolelle. Erasmus-liikkuvuuden anti ei ole onneksi pelkästään kurssijärjestäjän tarjonnan varassa.

Anna-Maria Suora

ETI Malta kielikurssilla 24-28.6

Saatuamme Erasmus+-hankkeen läpi, pohdin kovasti sitä, mikä olisi sopiva ja hyödyllinen kurssi minulle. Olen mukana Otavan Opiston Educational Export –ryhmässä suunnittelemassa koulutusvientiin liittyviä asioita. Esimerkiksi keväällä 2019 kävimme tiuhaa neuvottelua Sri Lankan opetusministeriön kautta toteuttavasta opettajavierailusta Suomeen, mutta tuo vierailu siirtyi syksylle. Muitakin kansainvälisiä kurssisuunnitteluita on kyllä jo koettu, mutta nyt ajatus oli sellainen, että englannin kieltä pitäisi vähän freesata ja prepata. Ehkäpä myös vähän benchmarkata sitä, miten tällaisia Erasmus-kursseja järkätään – Otavan Opisto kun voisi niin ikään järjestää vastaavia kurssia ja tuoda maahan eurooppalaisia kurssilaisia. Eli minulla oli kaksi tavoitetta kurssille:

  • prepata englantia ja
  • ottaa oppia Erasmus-kurssin järjestämisestä.

Löysin tasokkaan serfioidun kielikoulun Maltalta, ETI:n. Valitsin kurssiksi Professional Communication Skills. Kurssin kielivaatimus oli minulle sopiva (B2/C1) ja sisältö varsin huokutteleva. Kommunikaatio ja neuvottelutaidot ovat juuri sitä, mitä kansainvälisten koulutusasioiden hoidossa tarvitaan!

Kurssi oli varsin onnistunut. Opettajana oli Neil Bricoe White, joka oli britti, loistava pedagogi sekä sivistynyt ja innostava persoona. Kurssilla ei keskitytty niinkään kielioppiin tai erityiseen sanastoon, vaan nimenomaan kommunikaatiotaitoihin, kuten neuvotteluihin, sosiaalisiin tilanteisiin, kokouksiin. Opin todella paljon anglo-amerikkalaisia käyttäytymistapoja eri tilanteissa. Mielestäni sain erittäin hyvin vinkkejä ja näkökulmia kohtaamisiin ja kokouksiin ylipäänsä.

 

Yksi vaativimmista ja varmaan antoisimmista kokemuksistani kurssilla oli, kun teimme roolileikin bisneskokouksesta. Minä sain kunnian olla puheenjohtajana ison liikeyrityksen johtoryhmän kokouksessa, joka käsitteli arkaa henkilöstöasiaa. Selvisin kunnialla, huh! Ja opin taas monia fraaseja joita olisi hyvä käyttää kokouksissa.

Toki kielitaitoni petraantui selkeästi viikon aikana. Puhuimme aktiivisesti englantia päivän mittaan kurssilla ja illat vietin kurssikaverini, saksalaisen Monikan kanssa ja puhuimme tietenkin englantia. Huomasin, että englanninkieleni alkoi sujua todella hyvin loppuviikosta – juuri tällaista intensiivistä harjoittelua olinkin tarvinnut. Nyt pitää vain pitää huoli siitä, että ylläpidän englannin aktiivista käyttämistä myös Suomessa. Ja aktiivisella käyttämisellä tarkoitan puhumista, kirjoittamista ja sellaista kuuntelua/katselua, jossa ei ole tekstitystä!!

Maltalla on todella paljon kielikouluja, mutta ETI on yksi harvoista, joilla on laatusertifikointi. Ja täytyy kyllä sanoa, että kokemukseni perusteella voin suositella ETI:n kursseja. Kaikki toimi sujuvasti, vastaanotto ja asioiden hoito oli ystävällistä ja päivien pituus oli hyvä. Harmi vaan, että yksi viikko meni todella nopeasti! Vain viisi päivää!

Maana Malta oli ihan hyvä kokemus. Pieni saari, kehittymässä kovaa vauhtia, varmasti suuri kiitos kehittymisestä kuuluu EU:lle.

Ja hei, vielä suuri kiitos Euroopan Unionille ja Erasmus+ hankkeelle! Mietin todella paljon matkan aikana sitä, miten suurenmoista on, että minä voi olla Euroopan eteläisellä laidalla ja kohdata monia ihania ihmisiä ja kollegoita eri Euroopan maista. Jaamme kokemuksiamme ja kulttuuriamme. Ymmärrämme toinen toisiamme ja hämmästelemme erilaisuuttamme ja samanlaisuuttamme. Euroopan Unioni on rauhanprojekti. Liikumme vapaasti Euroopan maasta toiseen, kohtaamme toisiamme ja ymmärrys ja ystävällisyys eri kansoja kohtaan lisääntyy. Ylevänä päämääränä se, että Eurooppa saisi edelleen kehittyä ja kukoistaa rauhan vallitessa.

Minna

Espanjan kurssilla Cádizissa kesä-heinäkuussa

¡Hola a todos!

Kesäiset terveiset Cádizista, joka on kuulemma yksi Euroopan vanhimmista kaupungeista. Sen perustivat foinikialaiset 1100 ekr. Täältä lähtivät myös Kolumbuksen laivastot löytöretkilleen.

Cádiz on säästynyt massaturismilta, vaikka täällä on hieno kahdeksan kilometrin pituinen ranta ja ilmasto on juuri lomalaiselle sopiva: ei liian kuuma tai kylmä. Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja ruoka maukasta.

Majoitun perheessä, jotta oppisin viikkoni aikana kulttuurillisesti mahdollisimman paljon. Majoittajani ovat isovanhempia ja heidän kanssaan keskustelu on ollut todella antoisaa. Isoisä on päivittänyt tietämykseni Espanjan vaaleista ja isoäiti näyttänyt kädestä pitäen, miten valmistaa herkullista arkiruokaa. Vihdoin olen tajunnut, miksei oma perunamunakkaani maistu niin hyvälle kuin Espanjassa!

Itse olen ilmottautunut viikon mittaiselle kurssille espanjan opettajille kielikouluun nimeltä Gadir. Meitä on kurssilla viisi: yksi saksalainen, amerikkalainen, kaksi argentiinalaista ja minä. Antoisinta tähän mennessä on ollut toisiin espanjan opettajiin tutustuminen ja eri maiden opetusten vertailu. Argentiinalaisilta opettajilta oppii myös Argentiinassa käytettyä sanastoa ja ilmauksia. Muuten kurssin sisältö on minulle liian teoreettinen, toivoisin enemmän kulttuuritietoa Andaluciasta ja ehkä nykykielen ja sanaston opiskelua. Kaksi ensimmäistä päivää olemme kyllästymiseen asti käyneet läpi pedagogiaa. Pääosin kurssilla istuminen on tuntunut turhalta, koska teoriaa ja historiaa (jota olen yliopistossa jo opiskellut riittämiin) on liikaa. Toivotaan, että suunta muuttuu huomisesta alkaen….

Saludos, Katriina